Pariisin Piiperot

 

Helsingin kaupungilla on Saison Finlandaise en France -hankkeen yhteydessä ainutkertainen tilaisuus esitellä ajankohtaista ja korkeatasoista suomalaista kulttuuria Pariisin sydämessä.

Tapahtuma keskittyy erityisesti pääkaupunkiin porttina koko Suomeen. Saint Sulpicen aukiolle kohoavalla helsinkiläistorilla pariisilaisyleisö pääsee tutustumaan tämän hetken kuumimpaan kotimaiseen kärkeen niin taiteen, muodin ja muotoilun kuin musiikin, kirjallisuuden ja kulinarismin aloilta. Mukana on joukko eturivin taiteilijoita ja tekijöitä, omien alojensa maineikkaimpia edustajia.

Helsinki à Saint Sulpice -tapahtuman ajaksi aukiolle pystytetään yhteensä parikymmentä kojua ja telttaa, jotka esittelevät kotimaisia tuotteita. Etsimme suomalaisia ranskaa puhuvia henkilöitä eri kojuihin ja telttoihin avustaviksi myyjiksi päivän tai muutaman kerrallaan - tai koko kymmenen päivän ajaksi. Palkkioksi on hyvän mielen ja uusien kokemusten lisäksi luvassa lippuja kulttuuritapahtumiin. Vapaaehtoisille tarjotaan myös päivittäin lounas torin suomalaisravintolassa.

Ilmoittautuessasi kerro mitkä päivät sopivat sinulle sekä mahdollinen toiveesi kojun alan suhteen. Vapaaehtoisille järjestetään koulutustilaisuus 7.4. Suomi-instituutissa. Ilmoittaudu ihmeessä mukaan !

Lisätietoja: Laura Serkosalo
laura [piste] serkosalo [ättä] nuorenvoimanliitto [piste] fi ; puh. +358 44 5636534

http://www.helsinkisaintsulpice.fi

Pour le lancement d’une version finlandaise du site Skyrock.com, Téléfun, éditeur web du groupe Skyrock, recrute un(e) animateur (trice) de communauté. Un profil impérativement bilingue finnois-français.

Lisätietoja Maurelitan blogin ilmoituksessa.

Entinen työkaverini Noémie toteutti unelmansa ja tekee nyt työkseen scrapbooking- ym muita koristetöitä ! Nettisivujen ja tilaustöiden lisäksi Opalyne avasi kaupan ateljeineen Saint Germain en Laye’ssä keväällä.

Nettisivuilla on monenmoisia ohjeita ja vinkkejä leikekirjoihin, mosaiikkien tekemiseen, kirjansitomiseen ; hyödyllisiä osoitteita… Tästä voisi löytyä kipinää mm Piiperoateljeehen, tai ainakin äideille virkistystä ja valokuva-albumien tai vauvakirjojen koristeluideoita.

Noémie tekee myös tilaustyönä lahjaesineitä, mm hääparille valokuva-albumi, vauvakortteja, jne.

[Ketjumainostajana Pia Piiperoinen...]

Hyvän ystäväni muusikkomies antaa djembé-tunteja ; eksoottista vaihtelua ruotsalaiskirkon muskarille ?!?!  =D

Ja jos kiinnostusta riittää, miksei peräti piipero-sessiota ! Olen varma että semmoinenkin voi järjestyä jos kysytään…

COURS DE DJEMBE
avec Mamadou Traoré
musicien sénégalais

Mardi 20-22h au Studio Bleu
Tous niveaux, à compter du 6 septembre

7 rue des Petites Ecuries, 75010 Paris
Métro : Château d’Eau
Tél : 06.11.95.21.76. ou 06.32.54.93.62.
siwangtcho@yahoo.fr

[Mainosti : Pia Piiperoinen]

Ja tähtireportteri pääsi kuin pääsikin ankkaherkkujen pariin Pariisiin. Ensiksi pätkän autolla moottoritietä, sitten bussilla maisemia ihaillen ja loppumatkan kävellen. Ja mikä vielä parasta, perillä olin sen verran etuajassa, että sen hetken saatoin käyttää kevytmieliseen shoppailuun, kirjan lukemiseen aperitiivia siemaillen ja tekstiviestien näpyttelyyn. Ja pian tekstailu tuotti tulosta ja muitakin Piiperoita saapui viinibaarin terassille ilta-auringosta nauttimaan!

Kuten jo aikaisemmin oli jo mainittu, ravintolan menu perustui pääosin erilaisten hanhenmaksa- ja ankkaherkkujen varaan. Ja pienenä yksityskohtana mainittakoon, että myös suola- ja pippurisirottimetkin olivat ankkateemaa. Alkupalojen kanssa kaikki olivat halukkaita saamaan paahdettua leipää ja ettei kenenkään tarvinnut odotella liian kauaa, Katja keksi käyttää myös naapuripöytien paahtimia hyväkseen. Ja mainittakoon nyt ihan suoralta kädeltä, että niissä pöydissä ei sentään ollut muita ruokailijoita. Siinä olisikin ollut ihmettelemistä, kun kylmän rauhallisesti olisimme paahtaneet leipiämme ihmisten ruokaillessa vieressä. Onneksi kukaan paahtimista leipiä veitsin ja haarukoin sorkkinut Piipero ei saanut sähköiskua!

Ankat syötyämme suunnistimme lämpimässä kesäyössä kohti jatkopaikkaa. Alkuperäisen suunnitelman mukaisessa karaokebaarissa ei ollutkaan karaokea tuolloin. Piiperoita houkuteltiin jäämään illanviettoon, jossa 20 euron lipun lunastamalla olisi saanut juoda baarin antimia mielin määrin. Kieltäydyimme kohteliaasti kunniasta ja poistuimme etsimään toista paikkaa. Ja lopulta leiriydyimme erään brasserien terassille, josta villeimpien huhujen mukaan viimeiset Piiperot poistuivat vasta aamuyöllä kahden jälkeen… Ok, myönnän, myönnän! Lähdin viimeisenä pois ja saavuin monen mutkan kautta kotiin vasta kolmen maissa ;)

Päivi K. Piiperoinen

Huolimatta useista vastoinkäymisistä – siis vain omalta osaltani - tämäniltaista ravintolatapaamista kohtaan tämä urhea lentävä reportteri on edelleen lähdössä vaikka Le Chesnaysta pyörällä polkien tutustumaan ankansyönnin ihmeellisyyksiin. Reilut 11 vuotta hujahti kasvissyöjänä ja nyt tämä täti iskee hampaansa ankkaan vaikka mikä oisi!

Lastenhoitaja jätti tulematta, eikä edes vaivaantunut ilmoittamaan asiasta. SNCF keksi mennä lakkoon jälleen kerran taas tänään, että täältä lähiöstä ei näytä pääsevän millään poiskaan ja mitähän tässä vielä on tulollaan…?

Mutta pidemmittä puheitta valmistelujen pariin ja piakkoin lisää juttua, pääsinkö ehjin nahoin Pariisiin, miltä ankka maistui ja tietysti kuumat uutiset mammojen viilettelystä Pariisin yössä…

Päivi K. Piiperoinen

Kolmas kerta toden sanoo! Ja tämä kuuluisa sanonta piti paikkansa myös piipero-piknikin osalta.

Sadepisaroita uhmaten kolme äitiä ja viisi lasta lähtivät kantamuksinensa kohti Marie Antoinetten maatilaa ja johan sadekin väistyi sisukkaiden suomalaisten edestä. Ihmettelimme pässejä ja kilipukkeja, nuorekkaasti piercing-rengastettuja possuja sekä monia muita eläimiä (eikä muuten naureta siellä, että ei muka tunnistettaisi ja tiedettäisi kaikkien kotieläimien nimiä, ihan varmasti tiedettiin, tiedettiin…), kunnes pienempien piiperolaisten suusta alkoi kuulua nälkään viittaavaa nurinaa ja marinaa.

Aloimme kuumeisesti etsimään sopivaa paikkaa leiriytyä, mutta sadepisarat pistivät taas meihin vauhtia ja päätimme leiriytyä Grand Trianonin kupeeseen, jotta kaatosateen sattuessa pääsisimme pian sateelta suojaan.

Repuista ja kasseista kaivettiin silmänräpäyksessä esiin huopaa, liinaa ja monenlaisia eväitä ja herkkuja sekä isoille että pienille. Kian 3-vuotissyntymäpäivän kunniaksi tarjolla oli myös kakkua asiaankuuluvine kynttilöineen, suklaapullia, sipsejä ja naksuja, nalle puh –keksejä ja karkkia ihan oikeiden lastenkutsujen tapaan! Päivänsankari puhalsi kynttilät nopeammin kuin tuuli ennätti ne sammuttamaan ja aikuiset leikkasivat aimo annokset kakkua kahvin kyytipojaksi. Kovan tuulen vuosi tötteröhatut jäivät kassiin odottamaan aikaa parempaa, eikä puhalluspilleistäkään tainnut kuulua inahdustakaan.

Pari piiperoa poistui jo vähän aikaisemmin oikoteitä linnan pihan poikki kohti juna-asemaa ja me loput jäimme vielä syömään karkkia lapsilta salaa. Heinänheitto- ja karkausleikkien käytyä ihan mahdottomiksi päätimme pakata sekä eväät että lapset takaisin kuljetusyksiköihinsä ja lähdimme vielä vähän ihmettelemään eläinten ihmeellistä maailmaa. Kuinka moni teistä on muuten nähnyt lampaiden kerimistä ihan muutaman metrin päästä lähietäisyydeltä? Ainakin kuusi piiperoa voi nostaa kätensä pystyyn tiistaisen kokemuksen jäljiltä!

Ja arvatkaas, muuten miten lopulta kävi sään suhteen? Aivan oikein, ilma lämpeni ihan hellelukemien rajalle, sadepilvet kaikkosivat ja tuulikin tyyntyi… mutta mitäpä sitä valittelemaan, kuten jo matkalla piknikille totesimme, että säähän on ihan kuin Suomessa juhannuksena ;).

Päivi K. Piiperoinen

Samaan aikaan kun Suomessa vietettiin vappua perinteisesti hanskat käsissä ja pipo päässä, lumen peittäessä maan suurimmassa osassa kaukaista kotomaatamme, me Pariisin piiperot kokoonnuimme hurjassa helteessä Champ de Marsin väenpaljoudessa, varjoa etsien ja vettä pienokaistemme päihin suihkutellen. Paikalle ennätti kymmenkunta perhettä. Meno oli hyvin perinteistä vappumeininkiä: Alisa joi alle vuoden ikäisen innolla pullosta suoraan “shamppanjaa”, Milkalla oli vadelmatahroja housun takamuksessa, Päivi K.:n päälle oksensi toinen kaksospojista (kumpi?) ja toinen taisi sirotella munkeista sokeria oksennuksen päälle kuin pisteeksi iin päälle, Olga oli mansikka-ja lakutahroissaan kuin viikon juhlinut teekkari konsanaan ja lopulta kaikki lapset (ja aikuisetkin?) olivat niin sokerihumalassa, että melkein olisi lastensuojeluviranomaisille pitänyt tehdä asiasta ilmoitus… Piiperoiden vastuulliset vanhemmat kuitenkin tukeutuivat shamppanjaan (kaksi yksinäistä naista jäi sitä vielä nurmikolle juomaan pienokaistensa kanssa kun allekirjoittanut perheineen poistui huolestuneena paikalta…liekö ovat kotiin selvinneetkään arvon rouvat?), haaveilivat tahranpoisto-konsultin vierailusta ja vertailivat täydellisen onnistunutta lastenkasvatustaan. Kaikki siis hyvin ja ainakin me löysimme vielä vappupallonkin piknik-paikan vieressä olleesta kuppilasta/karusellista eli vappu oli oikein onnistunut. Eikä ole edes krapulaa (vai voiko sokerihumalasta tulla sellainen?).

T: Jertta Piiperoinen

Kevätloma ei ollut karkottanut kaikkia piiperolaisia pois helteisen Pariisin pakokaasuista ja kokoonnuimme jälleen laulamaan ja leikkimään ruotsalaiselle kirkolle. Tällä kertaa oli mukana taas paljon vauvaikäisiä muskarilaisia sekä yksi ihan pian syntyväkin vanhojen konkareiden lisäksi. Lauloimme triangelin säestyksellä ”zulua ja pulua, sheikkiä ja leikkiä sekä jenkkiä ja lenkkiä” sekä myös muita lauluja flyygelisäestyksellä ja ilmankin.

Ja korvapuustikuulumisina tällä kertaa oikea skuuppi; kirkolla oli lämmitettyjen pakastepullien – jotka tosin ovat oikein hyviä – sijaan samana aamuna paistettuja pullia! Puusteja mutustellessa suunnittelimme innoissamme tulevan sunnuntain vappupiknikkiä ja vaihdoimme sääennustetietoja varmistuen lause lauseelta, että taatuisti olisi hyvää säätä luvassa. ”Uhosimme” pilke silmäkulmassa, että taatusti jokaisella on mukana piknikillä itsetehdyt vappumunkit, tippaleivät, pulloittain aitoa simaa ja kiiltävälippaiset ylioppilaslakit päässä! Hmmm… seuraavasta jutusta käy sitten ilmi, että näinkö tapahtui ;)

Päivi K. Piiperoinen

Tälläkin kertaa loppujen lopuksi varsin lukuisa joukko Piiperoita äiteineen ja jotkut myös isineen saapui muskarin ja muun yhdessäolon merkeissä ruotsalaiselle kirkolle. Meidät ohjattiin kellarikerroksen ruokasaliin, sillä varsinainen seurakuntasali oli varattu illan juhlille. Loimmekin kaihoisat katseet valkein pöytäliinoin katetuille pöydille ja suuntasimme kulkumme portaisiin. Tunnelma ”maan alla” oli tiivis ja ajoittain jopa kakofoninen: tänään erityisen monet Pikkupiiperot päättivät virittää äänihuuliaan äärimmilleen. Yhteislaulu ja -leikkituokio kuitenkin jalosti metelin – ainakin hetkeksi – tyytyväisiksi pikkuvetureiksi ja elefanttimarssijoiksi. Pullat katosivat jälleen parempiin suihin ja muutama kirjastokirja vaihtoi haltijaa. Lähdimme kotiin tyytyväisinä ja toiveikkaina siitä, että ensikerralla käytössämme olisi jälleen suurempi ja ilmavampi seurakuntasali!

Johanna R. Piiperoinen