Piiperoäidit ankkaherkkujen parissa
Ja tähtireportteri pääsi kuin pääsikin ankkaherkkujen pariin Pariisiin. Ensiksi pätkän autolla moottoritietä, sitten bussilla maisemia ihaillen ja loppumatkan kävellen. Ja mikä vielä parasta, perillä olin sen verran etuajassa, että sen hetken saatoin käyttää kevytmieliseen shoppailuun, kirjan lukemiseen aperitiivia siemaillen ja tekstiviestien näpyttelyyn. Ja pian tekstailu tuotti tulosta ja muitakin Piiperoita saapui viinibaarin terassille ilta-auringosta nauttimaan!
Kuten jo aikaisemmin oli jo mainittu, ravintolan menu perustui pääosin erilaisten hanhenmaksa- ja ankkaherkkujen varaan. Ja pienenä yksityskohtana mainittakoon, että myös suola- ja pippurisirottimetkin olivat ankkateemaa. Alkupalojen kanssa kaikki olivat halukkaita saamaan paahdettua leipää ja ettei kenenkään tarvinnut odotella liian kauaa, Katja keksi käyttää myös naapuripöytien paahtimia hyväkseen. Ja mainittakoon nyt ihan suoralta kädeltä, että niissä pöydissä ei sentään ollut muita ruokailijoita. Siinä olisikin ollut ihmettelemistä, kun kylmän rauhallisesti olisimme paahtaneet leipiämme ihmisten ruokaillessa vieressä. Onneksi kukaan paahtimista leipiä veitsin ja haarukoin sorkkinut Piipero ei saanut sähköiskua!
Ankat syötyämme suunnistimme lämpimässä kesäyössä kohti jatkopaikkaa. Alkuperäisen suunnitelman mukaisessa karaokebaarissa ei ollutkaan karaokea tuolloin. Piiperoita houkuteltiin jäämään illanviettoon, jossa 20 euron lipun lunastamalla olisi saanut juoda baarin antimia mielin määrin. Kieltäydyimme kohteliaasti kunniasta ja poistuimme etsimään toista paikkaa. Ja lopulta leiriydyimme erään brasserien terassille, josta villeimpien huhujen mukaan viimeiset Piiperot poistuivat vasta aamuyöllä kahden jälkeen… Ok, myönnän, myönnän! Lähdin viimeisenä pois ja saavuin monen mutkan kautta kotiin vasta kolmen maissa ;)
Päivi K. Piiperoinen
10 comments kesäkuu 2, 2005
