Piiperoäidit ankkaherkkujen parissa

 

Ja tähtireportteri pääsi kuin pääsikin ankkaherkkujen pariin Pariisiin. Ensiksi pätkän autolla moottoritietä, sitten bussilla maisemia ihaillen ja loppumatkan kävellen. Ja mikä vielä parasta, perillä olin sen verran etuajassa, että sen hetken saatoin käyttää kevytmieliseen shoppailuun, kirjan lukemiseen aperitiivia siemaillen ja tekstiviestien näpyttelyyn. Ja pian tekstailu tuotti tulosta ja muitakin Piiperoita saapui viinibaarin terassille ilta-auringosta nauttimaan!

 

Kuten jo aikaisemmin oli jo mainittu, ravintolan menu perustui pääosin erilaisten hanhenmaksa- ja ankkaherkkujen varaan. Ja pienenä yksityskohtana mainittakoon, että myös suola- ja pippurisirottimetkin olivat ankkateemaa. Alkupalojen kanssa kaikki olivat halukkaita saamaan paahdettua leipää ja ettei kenenkään tarvinnut odotella liian kauaa, Katja keksi käyttää myös naapuripöytien paahtimia hyväkseen. Ja mainittakoon nyt ihan suoralta kädeltä, että niissä pöydissä ei sentään ollut muita ruokailijoita. Siinä olisikin ollut ihmettelemistä, kun kylmän rauhallisesti olisimme paahtaneet leipiämme ihmisten ruokaillessa vieressä. Onneksi kukaan paahtimista leipiä veitsin ja haarukoin sorkkinut Piipero ei saanut sähköiskua!

 

Ankat syötyämme suunnistimme lämpimässä kesäyössä kohti jatkopaikkaa. Alkuperäisen suunnitelman mukaisessa karaokebaarissa ei ollutkaan karaokea tuolloin. Piiperoita houkuteltiin jäämään illanviettoon, jossa 20 euron lipun lunastamalla olisi saanut juoda baarin antimia mielin määrin. Kieltäydyimme kohteliaasti kunniasta ja poistuimme etsimään toista paikkaa. Ja lopulta leiriydyimme erään brasserien terassille, josta villeimpien huhujen mukaan viimeiset Piiperot poistuivat vasta aamuyöllä kahden jälkeen… Ok, myönnän, myönnän! Lähdin viimeisenä pois ja saavuin monen mutkan kautta kotiin vasta kolmen maissa

 

Päivi K. Piiperoinen

Ankkana Pariisin yössä

 

Huolimatta useista vastoinkäymisistä – siis vain omalta osaltani – tämäniltaista ravintolatapaamista kohtaan tämä urhea lentävä reportteri on edelleen lähdössä vaikka Le Chesnaysta pyörällä polkien tutustumaan ankansyönnin ihmeellisyyksiin. Reilut 11 vuotta hujahti kasvissyöjänä ja nyt tämä täti iskee hampaansa ankkaan vaikka mikä oisi!

 

Lastenhoitaja jätti tulematta, eikä edes vaivaantunut ilmoittamaan asiasta. SNCF keksi mennä lakkoon jälleen kerran taas tänään, että täältä lähiöstä ei näytä pääsevän millään poiskaan ja mitähän tässä vielä on tulollaan…?

 

Mutta pidemmittä puheitta valmistelujen pariin ja piakkoin lisää juttua, pääsinkö ehjin nahoin Pariisiin, miltä ankka maistui ja tietysti kuumat uutiset mammojen viilettelystä Pariisin yössä…

 

Päivi K. Piiperoinen