Kevätloma ei ollut karkottanut kaikkia piiperolaisia pois helteisen Pariisin pakokaasuista ja kokoonnuimme jälleen laulamaan ja leikkimään ruotsalaiselle kirkolle. Tällä kertaa oli mukana taas paljon vauvaikäisiä muskarilaisia sekä yksi ihan pian syntyväkin vanhojen konkareiden lisäksi. Lauloimme triangelin säestyksellä ”zulua ja pulua, sheikkiä ja leikkiä sekä jenkkiä ja lenkkiä” sekä myös muita lauluja flyygelisäestyksellä ja ilmankin.
Ja korvapuustikuulumisina tällä kertaa oikea skuuppi; kirkolla oli lämmitettyjen pakastepullien – jotka tosin ovat oikein hyviä – sijaan samana aamuna paistettuja pullia! Puusteja mutustellessa suunnittelimme innoissamme tulevan sunnuntain vappupiknikkiä ja vaihdoimme sääennustetietoja varmistuen lause lauseelta, että taatuisti olisi hyvää säätä luvassa. ”Uhosimme” pilke silmäkulmassa, että taatusti jokaisella on mukana piknikillä itsetehdyt vappumunkit, tippaleivät, pulloittain aitoa simaa ja kiiltävälippaiset ylioppilaslakit päässä! Hmmm… seuraavasta jutusta käy sitten ilmi, että näinkö tapahtui ;)
Päivi K. Piiperoinen
huhtikuu 29, 2005
Tälläkin kertaa loppujen lopuksi varsin lukuisa joukko Piiperoita äiteineen ja jotkut myös isineen saapui muskarin ja muun yhdessäolon merkeissä ruotsalaiselle kirkolle. Meidät ohjattiin kellarikerroksen ruokasaliin, sillä varsinainen seurakuntasali oli varattu illan juhlille. Loimmekin kaihoisat katseet valkein pöytäliinoin katetuille pöydille ja suuntasimme kulkumme portaisiin. Tunnelma ”maan alla” oli tiivis ja ajoittain jopa kakofoninen: tänään erityisen monet Pikkupiiperot päättivät virittää äänihuuliaan äärimmilleen. Yhteislaulu ja -leikkituokio kuitenkin jalosti metelin – ainakin hetkeksi – tyytyväisiksi pikkuvetureiksi ja elefanttimarssijoiksi. Pullat katosivat jälleen parempiin suihin ja muutama kirjastokirja vaihtoi haltijaa. Lähdimme kotiin tyytyväisinä ja toiveikkaina siitä, että ensikerralla käytössämme olisi jälleen suurempi ja ilmavampi seurakuntasali!
Johanna R. Piiperoinen
huhtikuu 16, 2005
Tällä kertaa mukana oli ensimmäistä kertaa myös sekä suomalaisia että ranskalaisia isiä laulelemassa lastenlauluja ja piiriä pyörimässä. Lauleskelimme tuttuun tapaan aluksi esittelylaulun jokaisen lapsen nimellä ”Jaakko kullan” sävelellä ja siitä sitten jatkoimme toivelaulutyyppisesti niitä lauluja, joita keksimme vuorotellen laulettavaksi. Vaikka osa sanoista oli unohtunut ja rytmissäkään ei aina pysytty, niin mukavaa näytti olevan sekä lapsilla että aikuisilla.
Lauluosuuden jälkeen jatkoimme tuttuun tapaan vapaamuotoista seurustelua kahvikupposten äärellä jutustelleen. Useat äidit näyttivät käyttävän ilolla hyödykseen miestensä mukanaolon ja saivat kerrankin melkein rauhassa – ainakin ”äitiasteikolla” mitattuna – juoda päiväkahvinsa rauhassa isien leikkiessä pikkupiiperoiden kanssa.
Piiperokirjaston kirjat vaihtoivat lainaajiaan ja yhtään kirjaa ei jäänyt seurakuntasalin tiloihin odottelemaan. Lainaamatta jääneiden kirjojen säilytyspaikkaa pitää alkaa miettimään, sillä pian oletettavastikin kirjat ovat kiertäneet kodista kotiin ja joka kerralle ei taida enää löytyä uutta lainaajaa. Mutta tähän palataan varmastikin Yahoo-keskusteluissamme. Eli ideariihtä pystyyn kirjojen säilytyspaikaksi!
Päivi K. Piiperoinen
huhtikuu 2, 2005
