Äidit yhden Eiffel-tornin ravintolassa 24.3
Vaikka Pariisin kevät yllätti järjestämällä torstai-illaksi pienen ukkosmyrskyn salamoineen kaikkineen, yhdeksän piiperoäitiä yhdestätoista mukaan ilmoittautuneesta saapui ranskalaiseen tapaan suurin piirtein kahdeksalta 10. kaupunginosassa sijaitsevaan Chez Michel -ravintolaan. Pöytämme löytyi ravintolan kellarikerroksesta. Paljaat kiviseinät, viinikellari, pitkät pöydät ja ruudulliset servietit loivat tämänkertaiseen tapaamiseen mukavan pelkistetyn tunnelman. Ravintolan illan menuehdotus eli makrillia ja tomaattirelissiä, haudutettua ankanrintaa ja linssejä, suklaavaahtoa ja rosépippurisiirappia, ei aluksi miellyttänyt kaikkia äitejä, mutta useimmat päätyivät kuitenkin syömään sen sellaisenaan. Alkuruoan sai halutessaan vaihtaa ja kasvissyöjillekin löytyi listalta vaihtoehtoja. Menu osoittautui hyvinkin hintansa arvoiseksi kokonaisuudeksi ja etenkin pehmeäksi kypsynyt ankka sai kehuja. Ravintola on varmaankin ansainnut yhden Eiffel-torninsa (!?), jonka se oli kuulemma jossakin ravintolaoppaassa saanut. Illan aikana kohotimme maljan piiperoille ja lauloimme syntymäpäiväänsä hyvässä seurassa viettäneelle Johannalle. Vinon pinon lastenkirjoja paikalle kantanut Taina lupasi luetteloida piiperoiden lainattavaksi tarkoitetut kirjat lokikirjan sivuille. Kotiäitejä askarrutti jonkin verran, miten työelämään palaaminen ja lastenhoidon järjestäminen onnistuu, mutta vähintään yhtä paljon päänvaivaa äideille tuotti myös se, miten etanoiden suoli tyhjennetään ennen niiden valmistamista tai miksi kännykkä ei aina toimi elokuvateattereissa*. Pöytävarauksen tehneelle ja ansiokkaasti yahoo-ryhmää ja lokikirjaakin ylläpitävälle Katjalle tarjottiin jossain vaiheessa pääpiiperon arvonimeä, mutta nimitys jäi virallistamatta, kun hauska ilta lähestyi jo loppuaan ja oli laskun aika. Illan ainoa ikävä yllätys olikin tuo lasku, jossa meidät yritettiin saada maksamaan yhdestätoista menusta, vaikka olimme syöneet vain yhdeksän! Pääkokinkin kanssa asiaa selviteltyämme poistuimme kuitenkin kuta kuinkin tyytyväisinä Pariisin leppeään kevätyöhön. Päivi R. Piiperoinen *Piiperot ovat saaneet luotettavalta taholta tiedon, että Faradayn häkki estää kännykän toiminnan asiaankuulumattomissa paikoissa. Äitien on siis usein aivan turha pitää elokuvissa puhelinta päällä siltä varalta, että kotoa soitetaan!
1 comment maaliskuu 24, 2005
